yritän, kovasti yritän

Tänään laitoin farkut ja löysän paidan.

Huomaako ne? Hyväksyykö ne?
Kysyin näkyykö mulla kaksari.
Ne sano, että ei.

Psykan tunnilla puhuttiin mm. attraktiosta. Yks ryhmä oli tehny siitä PechaKucha-tyylisen esitelmän.
Taululle välähti kuva naisesta alusvaatteissaan.
Mun mielestä se oli kaunis. Kauniimpi mitä oon ite ikinä ollu.
Ja se oli normaalipainoinen.
Oli ehkä jopa ylimääräistäkin reisissä ja mahassa.
Kaunis, ajattelin.
Koskin paitani läpi pursottavaa mahaani.
Huomasiko ne?
Olenko tarpeeksi?

Tänään söin koululounasta.
Tänään valmistin oikean päivällisen kotona.
Tänään söin illalla vielä vähän päivälliseltä jäänyttä riisiä ja kanaa.
Söin vielä pari karkkia.
En ole urheillut.
Pieni ahdistus kuiskailee korvaani.

JUMALAUTA MIE NIIN YRITÄN!!!!!!
Yritän niin kovasti, mutta en oo varma kumpaa.
Laihtua vai parantua.
Kummassakaan en näytä onnistuvan kovin hyvin.

Mie niin kovin paljon haluaisin vain olla onnellinen.
Onko minun onni oikeasti niin paljo siitä kiinni mitä muut minusta ajattelee?
Mitä helvettiä mie ite itestäni ajattelen??