2/24/2015

järkyttynyt

Viime syksyn päiväkirjamerkintöjen lukeminen oli surullista.
Tuli vielä vahvempi olo, että enkai mie nyt helvetti tosissani halua takas tuohon jamaan.

Muistan ku katoin vessan peilistä ja riisuin paidan. 
Kylkiluut paistoi läpi ja hymy nousi mun huulille. Säikähdin.
Sinne samaiseen vessaan juoksin, kun olin syönyt liikaa välipalakeksejä. Oksensin ja viiltelin.
Katsoin itteäni silmiin.

Kuka tuo on?
Tuo paskiainen tuolla peilissä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti