4/18/2015

ei tietenkään

Ei tietenkään onnistunu.
Olin kaks kokonaista päivää syömättä ja koska eilen illalla otettiin vähä vettä vahvempaa... niin tota..
aamulla mun olo oli niin heikko. Ei pelkästä darrasta johtunu. En voinu liikuttaa itteäni. Olin ihan poikki. En ollu syöny kuitenkaan eilen mitään vaikka olin kännissä joten siitä taputukset itelleni.
Tänään kuitenkin kun pääsin jotenkin kauppaan, oli pakko ostaa ruokaa.
Ahmin ja nukuin ja ahmin ja oksensin ja nyt olo on hirveä.
Pakko mennä pyörällä tänään mun kaverille joka asuu 10km päässä. Pakko. Pyöräilen vitun nopeaa.
EN KESTÄ ELÄÄ ITTENI KANSSA.

4 kommenttia:

  1. Voi kauheeta!
    Oikeesti, sä oot hyvä just tommosena♥
    sun pitää vaan jaksaa :)

    VastaaPoista
  2. Kirjotin äsken kauheen romaanin sulle mutta en tiiä minne se katos. xd
    Olin vaan kysymäs että minkä ikänen sä oot?
    Koska oon ite 15v tyttö ja kärsin syömishäiriöstä. Tosin omasta mielestäni oon parantunu, vaikka en ookkaan. Todellakaan. Mun suurin ongelma on, kun fyysinen ja henkinen tyytyvöisyys ei kohtaa. Jos oon normaali painonen, mua masentaa koska koen et oon läski. Jos taas juoksen ja rääkkään itteeni enkä syö, mul on henkisesti hyvä olla; oonpahan saanu jotain aikaan.
    Haluisin vaan juosta, juosta, juosta.. haluun olla laiha mut "lihaksikas". En luuranko niinku ennen. Nykynen painoni on 40 kg/160cm, lääkärissä asetettu tavoite ois 50.. sun blogia lukiessa tajusin kuinka paljon meiän ajattelutavat kohtaa; etten oookkaan ainoo.

    Voimia ja jaksamisia sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täytän kesällä 18.
      ja hei! et todellakaan ole ainoa, ja tiiän että en kuulosta varmaan kovin uskottavalta ku ite toimin ihan sanojani vastaan, mutta sun ei tarvi laihduttaa. sun ei tarvi. mun ei ees tarvi nähdä sua, että voin sanoa sun olevan kaunis. ja oot hyvä just tuommosena. se että rääkkää itteään ja ei syö, se tuo "hyvän" olon, mutta se ei oikeasti kestä kauaa. lopulta huomaat kuinka sillä ei oo mitään väliä enään mitä teet, koska ahistaa ja et voi elää ittes kanssa.
      se että tiedostat sen, että se ahistus ei lähe syömällä, eikä syömättä jättämisellä, on iso askel eteenpäin. me molemmat tullaan selviämään tästä vielä, joohan? kiitos kauheasti sun kommentista, muista että oot täydellinen just tuollasena.

      Poista